Bernhard Wuolle (1876 - 1962)
Bernhard Wuolle oli 1910-luvulta alkaen puolen vuosisadan ajan Suomen sähköistyksen johtava asiantuntija. Hänen aktiivisuutensa ei rajoittunut vain sähköistykseen, vaan ulottui monille muillekin tekniikan alueille. Teknokraattina Wuolle tavoitteli toimintojen tehostamista järkiperäistämisellä. Hänen mielestään vain asiantuntijat pystyivät esittämään oikeat ratkaisut teknis-taloudellisiin ongelmiin. Järkiperäistäminen liittyi läheisesti Wuolteen yhteiskuntafilosofiseen ajatteluun, mutta sen toteutumisen suhteen Wuolle joutui kuitenkin kokemaan pettymyksiä. Poliittisilta näkemyksiltään Bernhard Wuolle oli dynaaminen konservatiivi, joka ei tavoitellut paluuta entisiin aikoihin eikä olevien olojen jättämistä ennalleen. Wuolteen tavoitteena oli kansakuntaa yhdistävä yhteiskuntasopu ja luokkaristiriitojen torjuminen. Yhteiskuntasovun saavuttamista rationaalisia ratkaisuja esittävät asiantuntijat voisivat auttaa. Sen sijaan erilaisia luokka- ja ryhmäetuja ajavat poliitikot toimivat yhteiskuntaa hajoittavasti. Talouden alalla Wuolle hyväksyi valtion toiminnan, kunhan se tapahtui sopusoinnussa yksityisen elinkeinoelämän kanssa. Wuolle kuului Suomalaiseen Puolueeseen, liittyi sittemmin Kansalliseen Kokoomukseen ja sai itsenäistymisen alkuvaiheessa merkittäviä yhteiskunnallisia luottamustehtäviä hoitaakseen. Wuolle toimi lähetystöneuvoksena Saksassa 1918 sekä 1918 - 1919 kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä. 1920-luvun alussa Wuolle suuntautui kuitenkin tekniikan pariin. Tähän vaikutti varmaankin hänen pettymyksensä poliitikkoihin ja ryhmäetujen ajamiseen politiikassa. Tärkeäksi katsomiaan Suomen yhteyksiä Saksaan Wuolle pyrki kuitenkin edelleen edistämään toimimalla pitkään Suomalais-saksalaisen yhdistyksen puheenjohtajana. Wuolteen koulutus teknilliselle alalle oli alkanut neljä vuotta kestäneellä opiskelulla Polyteknillisen opiston koneinsinööriosastolla. Insinöörin tutkinnon Wuolle suoritti 1900. Tämän jälkeen hän rautatiehallituksen stipendin turvin sekä opiskeli että hankki käytännön työkokemusta Saksassa 1902 - 1904. Oleskelun tärkeimpänä tarkoituksena oli rautateiden sähköistystä koskevan tiedon keruu. Matkan jälkeen Wuolletta pidettiin Suomessa maan pätevimpänä sähkölaitosalan asiantuntijana, ja hänet kutsuttiin 1907 Helsingin kaupungin sähkölaitoksen rakennuspäälliköksi. Kaksi vuotta myöhemmin Wuolle nimitettiin laitoksen toimitusjohtajaksi. Wuolteen panos sähköistyksessä ei rajoittunut vain Helsinkiin, vaan hänen asiantuntijalausuntojaan pyydettiin jokaisesta maassa tuolloin vireillä olleesta sähköistyshankkeesta. Viimeistään tässä vaiheessa 1910-luvun alussa Wuolle alkoi mielessään hahmotella valtakunnallista sähköistysstrategiaa, Etelä-Suomen suurten jokien valjastamista energiantuotantoon koko maan tarpeita varten. Wuolteen näkemyksen mukaan valtakunnan rationaalinen sähköistäminen edellytti Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäenjoen vesivoiman rakentamista aluksi jokien lähialueilla niiden omissa "voimapiireissä". Jokien kosket rakennettaisiin siis ensin paikallista sähkönkulutusta varten. Vasta myöhemmin tuli toteuttaa sähkön siirto valtakunnan eri osien välillä voimapiiristä toiseen. Esikuvan voimapiirimallilleen Wuolle oli saanut Ruotsista. Työskennellessään Helsingin sähkölaitoksen toimitusjohtajana vuoteen 1917 ja tämän jälkeen runsaan vuoden ajan Etelä-Suomen Voimaosakeyhtiön toimitusjohtajana Wuolle pyrki edistämään Kymijoen vesivoiman hyväksikäyttöä joen oman voimapiirin sisällä sekä Helsingin tarpeisiin. Hankkeessa mukana olevien tahojen ristiriitojen sovittelemiseksi Wuolle pyrki edistämään Ruotsin mallin mukaisen voimapiirihallinnon aikaansaamista. Kun Wuolle 1917 lopussa siirtyi Valtionrautateiden pääjohtajaksi, voimapiirihallinnon ajaminen jäi hänen seuraajansa (->) Gösta Nordenswanin tehtäväksi. Koska Wuolteen ja Nordensvanin ohella kukaan muu ei asiasta innostunut, tällaista hallintoelintä ei koskaan muodostettu. Wuolle oli maan johtava auktoriteetti sähköistyksen alalla, minkä osoitti se, että hänet valittiin 1917 Imatran voimalaitoksen rakentamista toteuttavan koskivoimakomitean (vuodesta 1921 lisätty koskivoimakomitea) puheenjohtajaksi. Imatran voimalaitoksen tuottama sähkö aiottiin käyttää ensiksi Etelä-Karjalaan syntyväksi oletetun kemiallisen teollisuuden tarpeisiin. Kun sitten todettiin, ettei tällaista teollisuutta maakuntaan muodostuisi, koskivoimakomitea päätyi Wuolteen vastustuksesta huolimatta Imatran energian siirtämiseen Vuoksen voimapiiristä Etelä-Suomen halki aina Turkuun saakka. Komitean muiden jäsenten näkemys valtakunnan sähköistämisen periaatteista oli päinvastainen kuin Wuolteen. Järkevimpänä pidettiin ensin Imatran edulliseksi katsotun sähkön siirtoa kaikkialle Etelä-Suomeen. Vasta myöhemmin tuli rakentaa Kymi- ja Kokemäenjokien vapaana ollut vesivoima. Koskivoimakomitean jäsenet olivat tyytymättömiä Wuolteen tapaan johtaa elimen toimintaa. Varsinkin (->) Väinö Tanner (1881 - 1966) toimi aktiivisesti Wuolteen syrjäyttämiseksi. Kun Imatran voimalaitoksen rakennuttaminen annettiin 1923 koskirakennustoimikunnan tehtäväksi, Wuolletta ei enää valittu elimen puheenjohtajaksi, jäseneksi kylläkin. Eriävien näkemystensä vuoksi Wuolle katsoi kuitenkin jäsenyytensä toimikunnassa mahdottomaksi. Eronsa syyt Wuolle selvitti 1925 /Teknillisessä Aikakauslehdessä/. Wuolle ei siis vastustanut Imatran voimalaitosta sinänsä, ainoastaan laitoksen energian siirtämistä Vuoksen voimapiiristä muualle Suomeen. Imatran energian kaukosiirto ei Wuolteen mielestä ollut sähköistyksen luonnollisen ja järkevän kehityksen mukaista ja tuli aiheuttamaan yhteiskunnallisia hukkainvestointeja. Jo ennen eroaan koskirakennustoimikunnasta Wuolle oli ottanut merkittävän askeleen elämässään. Hän oli jättänyt rautatiet petyttyään siihen, ettei hänen ajamansa rautateiden sähköistäminen saanut vastakaikua, ja siirtynyt 1922 Teknillisen korkeakoulun yleisen koneopin ja teollisuustalouden professoriksi. Tätä virkaa Wuolle hoiti aina vuoteen 1946 asti. Wuolteen asiantuntemus ja innokkuus erilaisia teknisiä kysymyksiä kohtaan teki hänestä suositun opettajan. Hän ei silti jättäytynyt korkeakoulun sisälle, vaan hänen tarmonsa riitti toimimiseen lukuisissa organisaatioissa. Ensimmäiseksi tulivat aatteelliset insinööriyhdistykset Suomen teknillinen seura sekä Suomen sähköinsinööriliitto, joissa Wuolle hoiti puheenjohtajan ja hallituksen jäsenen tehtäviä. Elinkeinoelämän piirissä Wuolteella oli lukuisia, osin jo ennen itsenäisyyttä hankittuja yritysten hallintoneuvosten ja hallitusten puheenjohtajuuksia sekä jäsenyyksiä. Wuolle kuului Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvostoon 1915 - 1962. Voima- ja polttoainetaloudellisen yhdistyksen Ekonon puheenjohtajana hän toimi 1917 - 1962. Poliittisesti valittuna asiantuntijana Wuolle osallistui Helsingin kaupungin teknillisen lautakunnan toimintaan puheenjohtajana 1927 - 1947. Wuolteen harrastuksia olivat työntutkimus ja historia. Edellinen liittyi suoraan hänen järkiperäistämispyrkimyksiinsä, ehkä jälkimmäinenkin, mutta välillisemmin. Kummallakaan alalla Wuolle ei jäänyt passiiviseksi asianharrastajaksi. Historiantutkijan ja -kirjoittajan kykyjään Bernhard Wuolle osoitti laatimillaan yrityshistorioilla sekä ennen kaikkea teoksellaan /Suomen teknillinen korkeakouluopetus 1849 - 1949/, jonka hän kirjoitti professuurista eläkkeelle siirtymisensä jälkeen. Wuolteen kirjallinen tuotanto erilaisina artikkeleina nousi huomattavan laajaksi. Hänen tarmonsa riitti myös toimitustyöhön. /Teknillisen Aikakauslehden/ toimitusvaliokunnan jäsen hän oli vuodesta 1912 sekä sähköteknisen aikakauslehden /Voima ja Valo/ päätoimittaja 1945 - 1959. Wuolteen toiminta eri aloilla toi hänelle monta kunnian- ja huomionosoitusta, esimerkiksi Ruotsin insinööritiedeakatemia myönsi Wuolteelle tekniikan kunniatohtorin arvon 1949. Wuolle toimi Suomen ensimmäisen Rotaryklubin, Helsingin Rotaryklubin, ensimmäisenä presidenttinä 1926 - 1928. Kustaa Bernhard Wennerblom vsta 1896 Wuolle S 20.4.1876 Tampere, K 3.11.1962. V puuseppä Karl Gustaf Wennerblom ja Maria Kristina Stenros. P 1905 - ylioppilas Dagmar Maria Karel S 1882, K 1931. Lapset: Minna S 1905; Aino S 1905. URA. Ylioppilas Tampereen realilyseosta 1896; diplomi-insinööri Suomen Polyteknillisen opiston koneinsinööriosastolta 1900; opintomatka Saksaan 1902 - 1904. Tampereen kaupungin sähkölaitoksen insinööri, vt. johtaja 1900 - 1901; Valtionrautateiden sähköteknikko 1904 - 1907; Helsingin kaupungin sähkölaitoksen rakennuspäällikkö 1907 - , toimitusjohtaja 1909 - 1917; Etelä-Suomen Voimaosakeyhtiön toimitusjohtaja 1917; Valtionrautateiden pääjohtaja 1917 - 1922; lähetystöneuvos Berliinissä 1918; Teknillisen korkeakoulun yleisen koneopin ja teollisuustalouden professori 1922 - 1946. Suomen Teollisuuslehden aputoimittaja, toimittaja 1900 - 1908; Teknillisen Aikakauslehden toimitusvaliokunnan jäsen 1912 - 1945; Voima ja Valo -lehden päätoimittaja 1945 - 1959. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Lauri Ingmanin hallituksessa 27.11.1918 - 17.4.1919; Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1924 - 1946; teknillisen lautakunnan puheenjohtaja 1927 - 1947. Koskivoimakomitean vsta 1921 Lisätyn Koskivoimakomitean puheenjohtaja 1917 - 1923; Sähkötarkastuslaitoksen hallituksen ja työvaliokunnan varapuheenjohtaja 1928 - , puheenjohtaja 1938 - 1958. Suomen teknillisen seuran sihteeri 1906 - 1909, vt. puheenjohtaja 1910, puheenjohtaja 1911 - 1912; Suomalaisten Teknikkojen Seuran varapuheenjohtaja 1909, puheenjohtaja 1910 - 1911, 1916 - 1917, 1923, kunniajäsen 1936; Voima- ja polttoainetaloudellisen yhdistyksen Ekonon varapuheenjohtaja 1910 - 1916, puheenjohtaja 1917 - ; Suomen Sähköteknillisen ammattiklubin puheenjohtaja 1919 - 1922; Suomen sähköinsinööriliiton johtokunnan jäsen 1926 - 1928, 1935 - 1937; Helsingin Rotaryklubin presidentti 1926 - 1928; Suomen ilmailuklubin puheenjohtaja 1928 - 1934; Suomalais-saksalaisen yhdistyksen puheenjohtaja 1933 - . Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvosto 1915 - ; Joh. Parviaisen tehtaat Oy:n hallituksen puheenjohtaja 1923 - 1930; Oy G. W. Sohlberg Ab:n hallituksen jäsen 1914 - , puheenjohtaja 1936 - 1951; Oy Suomen Yleisradion hallituksen jäsen 1928 - 1946. Kunnianosoitukset: Suomen Valkoisen Ruusun K I; Vapaussodan mm.; Talvisodan mm.; Preussin rautaristi 2; Ruotsin Pohjantähden K 1; Saksan Kotkan R 1. Tekniikan kunniatohtori 1949. Ruotsin insinööritiedeakatemian jäsen; Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan kunniajäsen 1924. Juhlakirjat: Bernhard Wuolle 75-vuotias. 1951; Bernhard Wuolle : juhlajulkaisu kahdeksankymmenvuotispäivän kunniaksi 20.4.1956. 1956. TUOTANTO. Kotimaisen tuotannon lisääminen. 1916; Aktuella finska kraftfrågor. 1925; Tutkimus sähkön käyttämisestä liikevoimana Suomen rautateillä. 1926; Helsingin kaupungin kaasulaitos 1860 - 1935. 1936 (myös ruotsiksi); Suomen teknillinen korkeakouluopetus 1849 - 1949. 1949 (myös ruotsiksi); Oy. G. W. Sohlberg Ab. 1876 - 1951. 1951. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. /T. Herranen/, Valtakunnan sähköistyskysymys : strategiat, siirtojärjestelmät sekä alueellinen sähköistys vuoteen 1940. 1996; /Y. Hytönen/, Bernhard Wuolle ja järkiperäistämisen ongelma // Tekniikan Waiheita 4/1994.
| ||||
Top